VIR MVA Ch Mic Tivadar

Rotu
suomalainen puoliverinen
Skp säkä
ori 168 cm
Väri
ruunikko
Genotyyppi
gg Ee Aa CC
Syntm pvm
01.09.2016
VH-tunnus
Kasvattaja
Micram / Tierra (VRL-02841)
Omistaja
Miche'Le Warmbloonds / Tierra (VRL-02841)
 
 
 
 
Painotus
koulu, porrastetut
Koulutustaso
GP 80cm

KTK-I palkittu 20.10.2016 (81 p)
KV-I palkittu 20.10.2016 (35 p)
KRJ-II palkittu 15.03.2017 (93 p)
Champion arvonimi myönnetty 14.01.2017
VIR MVA arvonimi myönnetty 06.04.2017
VSN World Champion avonimi myönnetty 14.07.2017

Kuvat

       

© With promission from Superior Equine Sires, thank you!

Historia

Minulla oli Tivadarin emästä Julishasta jo yksi varsa, Julienne Mic, joka oli jo kilpailu-uraansa lopettelemassa. Minulle oli jäänyt jostain ajatus, että haluaisin ehkä Julishasta myös orivarsan. Se saattoi tietenkin johtua siitä, että olin seurannut sivusta ylpeänä Julishan ensimmäisen orivarsan Columbo Micin kulkua ja se oli kantakirjattukin toisella palkinnolla. Kun vastaani tuli sattumalta jalostusilmoitus Oldfinion v. Ticosta, olin myyty! Tässä oli se ori, josta haluaisin varsan aivan ehdottomasti. Julisha tiinehtyikin heti ensimmäisellä yrittämällä ja pitkän odotuksen jälkeen, jo syksylle tuoksuvan aamun kajossa meille syntyi upea ruunikko orivarsa. Orin nimi tarkoittaa lahjaa Jumalalta. Nimi on pitänyt paikkaansa, sillä orin kasvaessa sen upeat liikkeet tulivat koko ajan paremmin esille. Mic Tidivar eli Vaavi on ollut kaikkien suosikki heti alusta alkaen.

Luonne

Vaavi on nimensä veroinen, oikea mussukka. Se rakastaa kaikkia ja kaikki rakastavat sitä! Ihme kyllä jos siitä olisi tullut jotain muuta, kun ottaa huomioon sen vanhemmat! Ori on leppoisa ja rauhallinen tallissa, helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa ja osaa käyttäytyä viimeisen päälle. Ratsastaessa alkuun hieman heräteltävä, mutta kun sen saa lämpenemään, ori tekee aivan kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaa.

Hoitaessa ei yleensä ongelmia ilmene. Vaavi nauttii kaikesta, vaikka sitten korvien putsauksesta. Se yleensä nuokkuu harjauksen ajan ja ei juuri välitä vaikka ihmisiä pyörisi enemmänkin ympärillä. Pesu on ainoa inhokkijuttu ja yrittää usein väistellä vesisuihkua viimeiseen asti, muttei yritä tosissaan repiä itseään irti kuitenkaan. Myöskään eläinlääkäristä tai kengittäjästä se ei juuri jaksa välittää. Taluttaessa joskus Vaavi ei voi vastustaa herkullisia heinäturppaita, mutta pienen yrityksen jälkeen tyytyy katselemaan niitä kaihoisasti jatkaessaan matkaa taluttajan perässä. Trailerissa matkustaminen sujuu täysin ongelmitta ja Vaavin voi tarhata kenen tahansa ruunan seurassa, sillä se ennemmin väistää kuin yrittää olla tarhan pomo.

Ratsastaessa Vaavi on aluksi hieman laiskan oloinen ja vaatii hieman herättelyä reippaan laukan ja ravin muodossa. Kun hevosen saa lämpenemään ja heräilemään, se kyllä erittäin nopeasti alkaa hakeutua muotoon. Vaavi on herkkä avuille ja erittäin helppo ratsastaa. Se yrittää aina parhaansa eikä tunnu ottavan nokkiinsa mistään. Esteillä se on hieman kömpelö ja kolhii jalkojaan helposti puomeihin. Kouluradoilla se on elementissään ja hyvä ratsastaja saa nopeasti siltä irti upeita liikkeitä.

Kilpailuissa Vaavi on joskus hieman höselön oloinen, sillä se on jotenkin niin innoissaan aina kilpailupaikasta, muista hevosista ja hälinästä. Keskittyy kyllä hoitajaan ja ratsastajaan pienen pyynnön jälkeen ja yrittää parhaansa radoilla. Kilpailuissa se on helpommin virittynyt ja tuntuu nauttivan esiintymisestä.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Oldifion v. Tico
old 170 cm rt
KTK-III, KRJ-I, YLA1, KV jälkeläisarvonimi A
ii. VIR MVA Ch, VSN N ch Von Freutico
old 170 cm rt
KTK-II, KRJ-I, VVJ-II, YLA1
iii. Freteer (evm)
old 170 cm rt
iie. Hollyan (evm)
old 169 cm m
ie. Ch, VSN N ch Rebelle
old 167 cm rn
KTK-III, KRJ-I, YLA3
iei. Rusenwolz (evm)
old 167 cm rn
iee. Thebelle (evm)
old 171 cm km
e. VIR MVA Ch Julisha F
fwb 161 cm rn
KTK-II, KRJ-I, YLA1, VPVL-I
ei. Romasanta
fwb 163 cm rn
KTK-II, KRJ-II, YLA2
eii. Cottonwill's Sam (evm)
fwb 167 cm m
eie. Bouws čishler (evm)
fwb 170 cm rt
ee. Stock's Juliana
fwb 161 cm rn
KRJ-II, SPL-II, YLA2
eei. Dommarby (evm)
fwb 165 cm rn
eee. Elwyihts Crystalia (evm)
fwb 160 cm rn

Isä on Ticoksi kutsuttu komea rautias oldenburg ori. Erittäin leppoisa ja pehmeä ori on ollut jalostuksessa erittäin suosittu viimeistään sen jälkeen, kun se kantakirjattiin kolmannella palkinnolla ja palkittiin KRJ:n ja YLA:n laatuarvosteluissa ensimmäisillä palkinnoilla. Yli kymmenen varsaa jättänyt ori on selvästi hyvä periyttäjä, sillä lähes joka toisella varsalla on jonkin laatuarvostelun meriittejä. Porrastetuissa Grand Prix luokkia kansainvälisellä tasolla kilpaillut ori on sopiva paketti komeaa ulkonäköä, erittäin hyvää liikettä ja upeaa luonnetta.

Isän isä Von Freutico pysäyttää meriittilistallaan lähes jokaisen. Valjakossa vaikeita luokkia nelisen kymmentä sijoitusta ja kouluratsastuksessa kansallisia luokkia GP tasolla porrastettuja kilpaillut ori on haalinut itselleen käytännössä kaikki tittelit mitä hevonen vain voi saada. Orin kuudesta varsasta kolme on kantakirjattu ja kaksi on KRJ:n laatuarvostelussa palkittu. Saksasta kotoisin oleva hevonen on helppo käsiteltävä ja herkkä ja kuuliainen ratsastaa.

Isän isän isä Freteer on suurilinjainen ja jalo ori joka osallistui nuorten hevosten MM-kisoihin 5v ja 6v luokkiin sijoittuen molemmissa viiden parhaan joukkoon. Freeterillä on todella kauniit symmetriset liikkeet ja se vaikuttaa todella nöyrältä ja hyväpäiseltä kaverilta. Vaikka hevonen on vielä nuori, niin monet alan vaikuttajat povaavat sille menestyksekästä uraa ja, että ori tullaan näkemään vielä usein Grand Prix-luokissa sijoilla. Kunhan se vain pysyy terveenä ja sitä ei siirretä täyspäiväiseksi jalostusoriiksi. Freeter ei ehkä ole se tämän hetken hittiori, mutta oikean tamman kanssa siitä saa varmasti mitä parhaimpia kouluratsuja. Ori hyvksyttiin Oldenburg Verbandiin kolmevuotiaana. Tässä tilaisuudessa se ei jäänyt kenenkään mieleen, vaan vasta kilpailusijoja kahmiessaan ori tuli suuremman kansan tietouteen. Tietenkin tuoden esiin tiettyjen ihmisten säestyksen, että vaikka hevonen ei oripäivillä loista, se ei tarkoita sitä, että se ei joko olisi hyvä kilpahevonen tai siitosori. Kuitenkin on hyvä muistaa, että Freeter ei ollut tuon tilaisuuden voittaja, mutta ei se siinä huonostikaan pärjännyt vaan sai astutusluvan. Orin jälkeläiset ovat olleet haluttuja etenkin Tanskassa ja siellä oria on käytetty ylivoimaisesti eniten.

Isän isän emä Hollyan on Holthuesen Familyn kasvattama hevonen. Se sai varsanäyttelyissä erinomaiset arvostelut ja se on aina palkittu ykköspalkinnolla. Tammaa ei ole koskaan ratsutettu, mutta sen on kerrottu olevan kiltti ja ratsastettavuudeltaan nöyrä. Jokainen voi tietysti itse tehdä siitä omat johtopäätökset tamman ratsastettavuudesta, mutta Holthuesen tilat ovat suuret, jossa keskitytään nimenomaan kasvattamiseen eikä tammojen ratsastamiseen ja kilpailuttamiseen. Tammoja sinne pääsee kuitenkin aina katsomaan ja jokainen voi itse käydä toteamassa Hollyanin kiltin luonteen. Hollyan on jättänyt peräti 12 jälkeläistä. Kolme jalostusoria mikä varmasti takaa sen, että tämän tamman nimi jää historiaan poikiensa kautta. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että Hollyanin kaikki jälkeläiset ovat olleet aina saman värisiä kuin niiden isät.

Isän emä Rebelle on pärjännyt hienosti omalla kilpailu-urallaan, mutta myös erinomainen periyttäjä. Sen viidestä varsasta kaikki on kantakirjattu ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat pärjänneet KRJ:n laatuarvostelussa. Mukavan leppoisaluontoinen tamma on itse kantakirjattu myös kolmannella palkinnolla. Saksalaisia sukujuuria olevan hevonen tunnetaan myös pienestä teatraalisuudesta.

Isän emän isä Rusenwolz edustaa pitkää, vuosikymmenien taakse ulottuvaa kasvatustyötä arvostetussa Wolzen-koululinjassa, jonka aikanaan aloitti jo edesmennyt kouluratsastaja ja -tuomari, Charlie Wolz. Ruunikko, suurikokoinen ori on ensimmäisiä yhdistelmiä yleispainotteista sukua ja hartaudella vaalittuja kouluhevosia, jotka kaikki kantavat nimensä perässä wolz-takaliitettä. Rusenwolz aloitti uransa kilparadoilla jo nuorena, eivätkä ensimmäiset kilpailuvuodet poikineet kummoisia meriittejä. Hevosen ura GP-radoilla lähti kuitenkin räjähdysmäiseen nousuun puoli vuotta epäonnisen kisaputken jälkeen, ja pian Rusenwolz oli erittäin haluttu hevonen sukutauluissa, niin este-, kuin koulupuolenkin varsoilla. Ori on tähän mennessä jättänyt jälkeensä kymmenittäin lahjakkaita varsoja, joista suurin osa kiertää kisakenttiä tälläkin hetkellä. Hevonen periyttää jälkeläisilleen upeaa, korrektia rakennettaan ja myös sen luonteenpiirteitä on selvästi havaittavissa jälkikasvulla. Rusenwolz on luonteeltaan herkkä ja helposti kuumuva, mikä vaikuttaa myös ratsastettavuuteen. Rusenwolzin jälkeläiset ovat moni isänsä tapaan myöhään kypsyviä, ja useimmat ovat alkaneet pärjätä kilpailuissa vasta muutaman vuoden kilparadoille siirtymisensä jälkeen. Rusenwolz viettää eläkepäiviään omistajansa H. Pettersonin luona Italiassa, jonne se myytiin 1-vuotiaana huutokaupassa, ja missä se on koko ikänsä asunut.

Isän emän emä Thebelle on suurehko, kimo siitostamma, joka asuu kasvattajansa kotitilalla Saksassa, missä tamma on myös syntynyt ja koulutettu ja asunut koko ikänsä. Thebelle ei ole niitä kaikkein arvostetuimpia nimiä oldenburginhevosten sukutauluissa, mutta sen tasaiset luonteenpiirteet ja rauhallinen olemus toimivat kätevästi vastakohtina helposti kuumuville, temperamenttisille oreille. Thebelle on kilpaillut sekä koulu-, että esteratsastuksen parissa tasoilla Intermediate ja 110cm. Tammalla on neljä hienoa jälkeläistä, jotka ovat onnistuneiden isävalintojen seurauksena menestyneet loisteliaasti kilparadoilla omissa lajeissaan. Thebellen varsat ovat usein emänsä tapaan helposti käsiteltäviä ja vastaanottavaisia. Kimo periyttää jälkeläisilleen myös monipuolisuuttaan eri lajien suorittajana, ja kaksi sen varsoista kilpaileekin sekä este-, että kouluratsastuksessa, yksi kenttäkilpailuissa ja yksi pelkästään kouluratsastuksessa tasolla Grand Prix. Thebelle ei ole erityisen hieno hevonen lukuisine meriitteineen ja hienoine sukuineen, vaan periytyy osittain hevosista, jotka ovat kilpailleet elämänsä aikana hyvin niukasti. Suosittua siitoshevosta tammasta tuskin tulee, mutta sen aurinkoinen olemus on vertaansa vailla.

Emä Julisha F on Micramiin varsana muuttanut suomalainen puoliverinen. Sen on kasvattanut Faconde, tosin Tierra on yhdistelmän saanut vapaasti valita. Julishalla on takanaan hieno ura porrastetuissa kilpailuissa aina kansainvälisille GP-kentille asti. 161 cm korkea ruunikko on käynyt myös näyttelyissä hyvällä menestyksellä ja se on kantakirjattu toisella palkinnolla. Julienne on tälle hyväluontoiselle tammalle ensimmäinen varsa ja näyttääkin perineen emältään yhtä sun toista. Julisha on menestynyt hienosti laatuarvosteluissa saaden KRJ-I ja YLA1 palkinnot ja se on kantakirjattu toisella palkinnolla.

Emän isä Romasanta on 163 cm korkea suomalainen puoliverinen. Komea tummanruunikko ori on kilpaillut koulua Vaativa A luokissa, sekä kiertänyt parissa näyttelyssä saaden kaksi MVA-Sertiä. Julisha on rauhallisen ja hyväluontoinsen orin kuudes varsa. Orilla on upeat liikkeet ja sillä on todella hyvä työmotivaatio. Kouluratojen lisäksi ori hyppää myös 100 cm ratoja esteillä.

Emän isän isä Cottonwill's Sam on 167 korkea musta holstein. Toisella palkinnolla kantakirjattu ori on hieman raskaamman tyyppinen, mutta silti erittäin hyvällä menestyksellä kouluradoilla GP-luokkia kiertänyt komistus. Saksassa syntynyt ja koko ikänsä kasvattajallaan asunut ori on periyttänyt erityisesti hyvää ravia ja upeita liikkeitä.

Emän isän emä Bouws čishler on rautias suomalainen puoliverinen, joka on kantakirjattu toisella palkinnolla. Int II-tasolla kilpaillut 170 cm korkea tamma on erittäin hyväluontoinen ja kauniilla liikkeillä varustettu. Se on niittänyt sijoituksia myös kansallisella tasolla. Romasanta on tamman ensimmäinen ja tähän asti menestynein varsa.

Emän emä Stock's Juliana on 161 cm korkea tummanruunikko koulutamma. Se on kilpaillut GP tasolla huimat 70 sijoitusta. Kaunisrakenteinen ja yhteistyöhaluinen tamma onkin palkittu KRJ-II palkinnolla, sekä SPL-II palkinnolla. Tamman varsoista useimmat ovat kilpailleet GP tasolla ja keränneet mukavasti sijoituksia.

Emän emän isä Dommarby on suomalainen puoliverinen, joka menestyi upeasti aikanaan kouluradoilla. 165 cm korkea punaruunikko ori on jättänyt myös useita kymmeniä jälkeläisiä, joille se on periyttänyt komean ulkomuotonsa lisäksi hyviä liikkeitä ja rauhallista, yhteistyöhaluista luonnetta. Ori on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla ja palkittu kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisella palkinnolla.

Emän emän emä Elwyihts Crystalia on tummanruunikko 160 cm korkea suomalainen puoliverinen. Tamma kilpaili uransa aikana tasaisesti sijoituksia keräten niin koulussa kuin esteratsastuksessakin. Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa toisen palkinnon saanut hevonen jätti jälkeensä viisi varsaa, joista suurin osa painottui kouluratsastukseen. Rauhallinen ja erittäin helposti käsiteltävä ja luotettava hevonen periytti hienoja liikkeitä, sekä pari varsaa on kilpaillut myös esteitä korkeissa luokissa.

Isän 3. polven sukuselvitys yersinion käsialaa.

 

Ikääntyminen ja jälkeläiset

Ikääntyy satunnaisesti
1 vuotta - 01.10.2016
2 vuotta - 10.10.2016
3 vuotta - 20.10.2016
4 vuotta - 23.10.2016
5 vuotta - 26.10.2016
6 vuotta - 01.11.2016
7 vuotta - 03.11.2016
8 vuotta - 06.11.2016

s. 15.01.2017 o. Gargadon Wolf (e. Céline Dion)
s. 21.12.2016 o. VIR MVA Ch Mic Tihamér (e. Aesar Berowulf) KTK-I, KV-I

Kilpailutulokset

Koulu (4 sijoitusta, tarinakilpailuiden tarinat päiväkirjassa)

Vaavi kilpailee KRJ:n alaisissa porrastetuissa kilpailuissa. Sen ominaisuuspisteet ja tason saat tarkastettua VRL:n profiilista, johon löytyy linkki ylempää. Alla ovat tarinakilpailut ja KRJ-CUP sijoitukset.

30.04.2017 KRJ, 01/94, Int II, KRJ-Cup
06.11.2016 KRJ, 01/03, VaB tarina
30.10.2016 KRJ, 05/11, VaB Kür tarina
30.10.2016 KRJ, 10/17, HeA tarina
30.10.2016 KRJ, 09/14, VaA, tarina
30.10.2016 KRJ, 03/19, HeB, tarina
25.10.2016 KRJ, 01/01, HeA tarina

Match show't ja näyttelyt

31.05.2017 VSN, 03/12, RCH
15.05.2017 VSN, SW1
10.05.2017 VSN, SW1
30.04.2017 VSN, 03/11, RCH
10.02.2017 VSN, SW2
05.02.2017 VSN, SW2
24.12.2016 VSN, SW1
26.11.2016 VSN, SW3
18.11.2016 VSN, 02/12, RCH

07.04.2017 NJ, 01/12, BIS4, MVA-SERT
25.11.2016 NJ, 02/11, irtoSERT
23.10.2016 NJ, 02/12, irtoSERT
28.10.2016 NJ, 01/12, BIS1, MVA-SERT

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Päiväkirjamerkintä 04.02.2017 hoitaja Jannica
Viimeinen liikutuskerta Vaaville tällä kertaa osui lauantaille, tallilla oli kivasti porukkaa, joten ajattelin mennä erään hoitajan kanssa ensin maneesiin treenaamaan koulua ja lähteä sitten loppukäynneille maastoon. Käveltyämme alkukäyntejä aikamme aloin verrytellä kevyessä ravissa tehden temponvaihteluja. Vaavi vaikutti erittäin rauhalliselta, jopa laiskahkolta. Oli ainakin liikkunut tarpeeksi viime päivinä. Laukasta se hieman piristyi, mutta muuten sitä sai kyllä enemmän käskeä eteenpäin kuin pidättää. Saatuamme ratsastuksen päätökseen reilun puolen tunnin kuluttua päätimme yksissä tuumin lähteä maastoon Jessican kanssa. Tulin alas selästä sen verran, että saimme maneesinovet auki ja suljin ne vielä ennen kuin lähdimme maastoon. Vaavi olisi halunnut palata jo tallille, mutta huomatessaan kaverin seuraavan se muutti mielensä ja lähti mieluusti kohti lähistön metsäpolkua. Menimme suoraan ja lopulta polku alkoi kaartaa kohti kotia.

Päiväkirjamerkintä 03.02.2017 hoitaja Jannica
Perjantaille olin suunnitellut Vaavin kanssa jälleen maastoilua, koska viikonloppuna olin suunnitellut meneväni sen kanssa pidemmälle maastolle tai koulutreeniä. Niinpä suuntasin tallille hyvissä ajoin tehtyäni Adinan aamutallin työntekijän apuna ja käytyäni kaupassa. Harjailin orin huolellisesti, se oli sosiaalisella tuulella ja nautti seurastani. Varustin orin ja talutin sitten tallin eteen, josta nousin kyytiin. Lähdimme maastoon, oli kiva päästä tuulettumaan, vaikka rakastinkin esteitä. Kävelimme kunnes molempien lihakset olivat lämmenneet ja sitten ravasimme jonkun matkaa ennen kuin nostin laukan. Tuntui mukavalta laukata hyvällä pohjalla ja huomaamattani Vaavi vähän kiihdyttikin laukkasuoran loppua kohden. Se ei kyllä haitannut mitään, koska ori kulki silti tasaisesti ja kiltisti. Vaavi tuntui hieman kuumenevan laukkapätkästä, joten palasimme kotimatkan pääasiassa kävellen. Harjasin orin vielä hyvin tullessamme takaisin.

Päiväkirjamerkintä 02.02.2017 hoitaja Jannica
Jatkoimme seuraavana päivänä suunnitellusti esteharjoituksia Vaavin kanssa, myös Tierra oli saapunut seuraamaan harjoituksia, se vähän jännitti minua, mutta toisaalta olin tyytyväinen, että hän oli nähnyt tarpeelliseksi järjestää kiireiseen aikatauluunsa aikaa seurata hyppytreeniämme. Teimme alkukäyntien jälkeen ravissa ympyröitä ja sitten nostin laukan, jossa tein myös ympyröitä alkuun. Vaavi oli tänään reippaampi kuin eilen, johtui varmaankin hyppäämisestä. Siirsin orin käyntiin laukattuamme aikamme ja juttelimme Tierran kanssa niitä näitä. Suunnittelin esteistä mielessäni rataa ja ohjasin Vaavin sitten ympyrälle, josta nostin laukan ja suuntasin ristikolle ympyrällä. Sen jälkeen tulimme saman toisesta suunnasta ja sitten kavaletit ravissa, jotka olivat serpentiinin muodossa. Sen jälkeen matka jatkui ristikolle, 60-senttiselle pystylle siitä laukassa ja sen jälkeen ori sai kävellä hetken aikaa. Tulimme koko radan vielä korotettuna 80 senttimetriin, jonka jälkeen oli aika aloitella loppuverkat.

Päiväkirjamerkintä 01.02.2017 hoitaja Jannica
Keskiviikolle olin suunnitellut hieman hyppyjä. Niinpä laitoin orille suojat jalkaan harjattuani sen, se taisi tietää mitä se tarkoitti, koska sen koko olemus nousi parilla sentillä. Satuloin ja suitsin orin ja talutin sen sitten maneesille puettuani turvaliivin. Se oli ehdoton ykkösvaruste hypätessä, olkoonkin että esteet olivat tänään ainakin vielä pieniä, katsotaan sitten jos huomenna hyppäisimme vielä vähän isompia. Aloittelin kuitenkin varovaisesti, koska Vaavilla oli ollut pitkä hyppytauko, enkä ollut edes hypännyt sen kanssa aiemmin. Ori seisoi kiltisti paikallaan noustessani maneesissa kyytiin, lyhensin jalustimia ja sitten pyysin orin maiskauttaen kävelemään uralle pitkin ohjin. Käveltyämme kymmenisen minuuttia otin käynnissä taivuttavia tehtäviä, jotta ori saisi heti alun alkaen taipua kunnolla hyppäämistä ajatellen. Otin pysähdyksiä muutaman, joiden jälkeen siirsin ison oriin raviin ja tein voltteja eri puolille maneesia. Vaavi tuntui kuuliaiselta ja vastasi pidätteisiin ja pohjeapuihin hyvin, olin erittäin tyytyväinen etenkin sen vastaamiseen ulkoavuille. Annoin hetkeksi pitkää ohjaa sallien orin siirtyä käyntiin. Sitten otin taas ohjat käsiini, ohjasin orin keskiympyrälle ja nostin laukan, jossa laukkasin molempiin suuntiin pari kierrosta. Sen jälkeen ohjasin orin toiseen päätyyn ympyrälle, jossa oli pieni ristikko. Se sujui tietenkin hyvin, joten suuntasin kulkumme noin 50-senttiselle pystyesteelle seuraavalla pitkällä sivulla. Lopuksi tein ympyrän toiseen päätyyn ja hyppäsin ristikon uudelleen. Ravattuani suunnanvaihdoksen tulin ravissa lävistäjälle innarille, joka oli koottu pienistä ristikoista, eikä vaatinut lähestymistä laukassa tämän kokoisen hevosen kanssa. Lopuksi tulimme vielä tehtävää, jossa oli arviolta 75-senttinen okseri. Se tuntui jo isolta, Vaavi epäili hieman lähestyessä, mutta tuin sitä pohkeella ja niin ori ylitti esteen kevyesti, joskin ilmavaraa ei kyllä jäänyt paljoa. Loppuravit ravailin pidemmällä ohjalla antaen oriin venyttää kaulaansa ja sitten kävelimme loppukäynnit.

Päiväkirjamerkintä 31.01.2017 hoitaja Jannica
Tiistaina oli vuorossa Vaavin kanssa koulutreeniä päiväohjelman mukaan, ajattelin mennä kentällä koska sää suosi meitä tänäänkin. Jätimme tänään kuitenkin satulan talliin, koska oli kivaa vaihteeksi mennä ilman, jos vain pääsisin kyytiin jotenkin.. Suitsittuani orin suuntasimme tallin eteen, jossa oli jakkara onnekseni. Päätin varalta nousta siitä kyytiin, koska en tiennyt oliko kentällä samanmoista apukeinoa. Jakkarankin avulla selkäänpääsy vaati melkoisen taidonnäytteen, mutta niin vain sinne kyytiin kivuttiin! Lähdimme kohti kenttää, Vaavin selkä oli lihaksikkaana hevosena ihanan pyöreä ja tasainen. Se hörisi muutamalle tammalle, jotka tarhasivat matkan varrella kentälle, herrasmiehenä se kuitenkin hallitsi itsensä täydellisesti, eikä turhaan viitsinyt ilmeisesti koetella tasapainoani pomppimalla tai esiintymällä. Kieltämättä työntekijän ilme oli kyllä ollut näkemisen arvoinen hänen huomatessaan minut oriin kanssa ilman satulaa, kai hän luuli meidän lähtevän maastoon, kenttää kun harvoin kukaan viitsi maneesitallilla talvisin käyttää. Teimme käynnissä harjoituksia kentälle päästyäni, Vaavi oli rento ja reipas. Tehtyämme kymmenisen minuuttia käyntihommia nostin ravin. Vaavi tuntui olevan innoissaan, mutta malttoi onneksi ravata vähän hitaammin pyytäessäni. Kävelimme välissä ja sitten otimme toiseenkin suuntaan ravitehtäviä. Sen jälkeen otin lopuksi vielä laukkaa ympyrällä, Vaavin askellus oli reipas ja vähän pomppivaakin tietenkin näin ison hevosen kanssa. Siirryin raviin, kun ori alkoi puuskuttamaan ja ravattuamme hetken kävelimme muutaman kierroksen ennen tallipihaan kävelyä lisäksi.

Päiväkirjamerkintä 30.01.2017 hoitaja Jannica
Päästessäni tallille lumisade oli lakannut ja pakkastakin oli mukavat viisi astetta, oivallista maastossa ratsastukseen, mietin mielessäni ja pohdin kenetköhän Tierra tänään antaisi ratsukseni. Olin jo pitkään käynyt heillä ratsastamassa Micramissa, mutta tänään matkani suuntautuikin puoliveritallille Miche'Le Warmbloondsiin, jossa vaavi tätä nykyä asusteli naisen muiden puoliveristen kanssa. Totta puhuen minua hieman jännitti isojen hevosten kohtaaminen, minä kun koko ikäni olin lähes tulkoon poikkeuksetta ratsastanut poneja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Onneksi Vaavi oli kuitenkin nimensä mukaisesti kiltti ja tämä I palkinnon kantakirjaori tarjosi myös erinomaisesti koulutettuna kouluratsuna kaivattua vaihtelua palleroponien ratsastukseen sekä pitkään putkeen valjakkovalmennuksia tällä viikolla. Ojensin Vaaville namin ja talutin sen karsinaan hoidettavaksi. Harjattuani ja otettuani kaviot varustin ison oriin, joka katseli minua kiinnostuneesti. Sillä ei kai kovin usein käynyt vieraita, ainakaan ratsastamassa. Siirsin Vaavin raville käveltyämme aikamme. Sitten nostin vähitellen laukan ja annoin Vaavin laukata sydämensä kyllyydestä lumen tuiskutessa sen jaloissa sivuille. Ohitimme lammen, jonka jälkeen polku lähti hitaasti mutta varmasti kohti kotia. Vaihdoin laukan rauhalliseen raviin ja keventelin rennosti. Vaavi katseli kiinnostuneena ympäristöä, tuntui nauttivan myös maastoseurasta. Lähempänä kotia huomasin tallin häämöttävän kauempana, joten siirsin orin käyntiin ja kävelimme pihalle.

Kouluvalmennus 16.01.2017 valmentaja Julia Luoti
Ratsukko saapui maneesiin lumipyrystä ja lähti kiertämään alkulämmittelyksi uraa käynnissä. Ohjelmassa oli tänään paljon tempoon liittyviä tehtäviä, joten ohjeistin Tierraa tekemään reilusti ympyröitä, siirtymisiä ja väistöjä. Vaavilla oli aluksi ongelmia moottorinsa kanssa, mutta kunhan se saatiin käynnisteltyä, oli ratsukon yhteistyö saumatonta.

Pitkältä sivulta Tierra ja Vaavi aloittivat ensimmäisen tehtävän, johon sisältyi vain lisättyä ravia ja lyhyellä sivulla koottua ravia. Orii ei olisi malttanut pysyä kuolaintuntumalla ja välillä Tierran piti käyttää ronskempia apuja, että sai ruunikon koottua.

Välihuokaisun jälkeen tehtiin samaa laukassa, mutta otettiin mukaan myös isot ympyrät. Ympyröillä sekä lyhyillä sivuilla mentiin koottua laukkaa, mutta muuten harjoituslaukkaa. Vaavilla oli intoa vain jälkimmäiseen, joten toistoja tarvittiin monta, ennenkuin orii alkoi ymmärtää jutun juonen. Ja kun se ymmärsi, oli ratsukon työtä ilo katsella.

Laukkapäästelyiden ja raviverryttelyn jälkeen mentiin reippaat loppukäynnit, joissa Vaavi pärskähteli tyytyväisen oloisesti.

Kouluvalmennus 14.01.2017 valmentaja Julia Luoti
Vaavi moikkasi minua jo maneesin ovelta kumealla hörinällä ja suuntasi uraa kiertämään. Selitin Tieralle alkuverryttelyn aikana, mitä tänään olisi luvassa. Nainen nyökkäili ymmärtäväisenä ja alkoi tehdä melko itsenäistä lämmittelyä. Jo alkuun hän kokosi oriita, joka hädin tuskin oli vielä edes herännyt tähän päivään.

Reippaan laukkapyrähdyksenkin jälkeen olimme valmiita töihin. Alkuun harjoiteltiin pelkkää passagea, josta haettiin tänään tarmokkuutta. Alkuun ruunikko vähän luisti takasillaan töistä, joten käskin Tierraa kokoamaan oriaan reilummin. Tiiviimmässä muodossa herran jalat alkoivat nousta ja pystyimme lisäämään tahtia.

Passagen läpäistessä tarkan tutkani, siirryimme piaffeen, jossa Vaavin piti työskennellä entistä ahkerammin. Takaset edelleen uupuivat matkasta, joten käskin Tierran antaa ronskempia apuja. Muutaman hännän huiskautuksen jälkeen alkoi puoliverisestä irrota kunnollista piaffea, jossa jalat polkivat niin suoraan, kuin pystyivät.

Loppuun vielä katsottiin kokonaiskuvaa, eli liikkeet yhdistettynä, joka oli silmääni hyvin täsmällinen. Tyytyväisin mielin ratsukko pääsi tekemään itsenäisiä loppuverryttelyjä.

Kouluvalmennus 10.01.2017 valmentaja Julia Luoti
Aluverkasta lähtien tänään tehtiin töitä kunnolla. Vaavikin oli onneksi sillä tuulella, että raviherättelyn jälkeen se alkoi pistää parastaan. Ravi oli lennokasta ja Tierra yritti parhaansa mukaan keventää isoaskelisen oriin ravia hallitummaksi. Jotta saatiin lavat Vaavilta auki päivän koitosta varten, tehtiin paljon kiemurauria pitkällä sivuilla, ravissa. Vaavi tajusi jutun juonen onneksi nopeasti, ja rentoutui ihanteelliseen työskentelymuotoon.

Pidimme välikäynnit heti raviverryttelyjen jälkeen ja annoin samalla Tierralle ohjeita parempaan istuntaan. Jotta asento olisi mahdollisimman rento ja ryhdikäs, pidensimme jalustimia vielä yhdellä reijällä. Näin jalat saivat parempaa tukea satulasta.

Aloitimme sulkuväistöillä, joita tultiin molempiin suuntiin niin kauan, että näin selvästi puoliverisen astuvan ristiin. Vasemman kierroksen ollessa lasten leikkiä, siirryimme laukanvaihtoihin. Niissä tehtiin vuorotellen joka toisella, ja jokaisella askeleella vaihtoja. Ensin ruunikon pasmat meinasivat mennä sekaisin vaihtuvasta järjestyksestä, mutta lennokkaat vaihdot ja eleettömät ratsastajan avut korvasivat pikkuvirheitä.

Tierra sai kävelyttää oriaan lopuksi reilun vartin verran, jotta sen puuskutus lakkasi.

Kouluvalmennus 07.01.2017 valmentaja Julia Luoti
Hyvin sympaattinen ruunikko asteli ensitöikseen tervehtimään minua maneesin keskelle, ennenkuin malttoi lähtä kiertämään uraa alkuverryttelyksi. Vaavin moottori kuulemma tarvitsi enemmän lämmittelyä, joten teimmekin tänään vain tehokkaita verryttelyliikkeitä.

Käynnissä tehtiin kiemurauria ja ympyröitä, joilla orii sai vähän käyttää päätään ja kinttujaan. Vaavi ei olisi alkuun meinannut millään keskittyä työntekoon, mutta muutaman ravikierroksen jälkeen orii ei muuta tehnytkään, kuin töitä.

Välikäyntien jälkeen laadin ratsukolle sarjan tehtäviä, jotka piti suorittaa yhden ainoan kierroksen aikana. Toisella sivulla tehtiin ravissa pohkeenväistöä, ja toisella puolella avo- ja sulkutaivutusta. Päädyissä sen sijaan tehtiin isot pääty-ympyrät ja keskihalkaisijalla pysähdys. Kyllä Tierra sai tehdä ahkerasti töitä, että sai Vaavin pysymään skarppina joka kierroksella. Suunnanvaihdon jälkeen alkoi jo näyttää paremmalta, eikä aikaakaan kun Tierra teki itsenäisesti toisella sivulla koottua ravia, ja toisella lisättyä.

Loppuun otettiin vielä rentoa laukkaa suuntaan kun toiseenkin, jossa ruunikko näytti tyytyväiseltä, turpa viilettäen kokoajan lähempänä maankamaraa.

Kouluvalmennus 11.11.2016 valmentaja Veera
Vaavi ja Tanja olivat jo kentällä verryttelemässä kun saavuin. Tervehdin ratsastajaa ja kyselin tämän toiveita treenien suhteen. Ratsastajalla ei sen kummempia toiveita ollut valmennuksen suhteen, joten pääsin itse ideoimaan heille tehtävän.

Tehtäväksi ratsukolle annoin oikaista toisen pitkän sivun viimeisestä kirjaimesta kohti lyhyen sivun keskikohtaa ja siitä kääntää taas pitkän sivun ensimmäistä kirjainta kohti. Näin toiseen päätyyn tuli jyrkkä kulma. Pitkän sivun keskikohdalle ratsukon tuli toisella sivulla tehdä iso keskiympyrä. Ratsukko aloitti niin, että keskiympyrä tehtiin ravissa, sen jälkeen nostettiin laukka, laukattiin lyhyt sivu, toisella pitkällä sivulla ratsukko teki muutaman siirtymisen piaffesta passageen ja toisin päin, käynti, päädyn kulma käynnissä, ravi, keskiympyrä harjoitusravissa ja taas uudelleen laukka. Vaavi osasi tehdä siirtymiset piaffesta passageen oikein nätisti ja erityisesti orin passage oli upean näköistä!

KRJ tarinakilpailut 06.11.2016
Tehtävä: Matka radalle ei suju ihan odotusten mukaan, koska Jannica ja tallitytöt ovat koristelleet verryttelystä radalle menevän tien kurpitsoilla. Miten ratsusi käyttäytyi ja pääsittekö radalle asti? Kirjoita, piirrä tai runoile tehtävään vastaus.
Tarina: Vaavi asteli rennon letkeästi käytävää pitkin kohti kilpa-aluetta. Olin keskittynyt juttelemaan kisahoitajan kanssa, kun yllättäen ori jäykistyi, hypähti ilmaan ja jäi seisomaan kuin tikku-ukko, kaikki jalat sojottaen eri suuntiin. Yritin rauhoitella hevosta, kun se äärimmäisen hitaasti ja varovasti kurkotti kaulaansa ja nuuhkaisi lähintä lyhtyä. Se otti varovaisen askelen kohti lyhtyriviä ja tönäisi kaviolla yhtä. Yksi säpsähdys taaksepäin ja sitten ori asteli suurimman lyhdyn luokse haukaten siitä palasen suuaukosta. Saimme orin viimein jatkamaan kävelyä eteenpäin mutustellen kurpitsaa. Kurpitsaan tuli hieman suurennettu aukko suuhu ja näytti, kuin kurpitsa olisi jäänyt ulvomaan kivusta. Vaavi yritti napsia myös muista kurpitsoista, mutta saimme sen onneksi kävelemään eteenpäin ja pääsimme viimein radalle.

KRJ tarinakilpailu 30.10.2016
Tehtävä luokka 2: Kuvaile hevosesi ominaisuuksia mahdollisimman monella sanalla, jotka alkavat ratsusi lempinimen ensimmäisellä kirjaimella. Esimerkiksi Polle: puskaratsu, pulska, pälyilevä, pelkuri. Luokan tuomareina toimivat Hanne ja Melina.
Tarina: Vahva, viehkeä, voittamaton, varmajalkainen, vaatimaton, vastuuntuntoinen, valovoimainen, valloittava, viehättävä, väkevä

Tehtävä luokka 3: Tässä luokassa musiikki ja asu ratkaisevat! Kerro yhdellä lauseella vain hevosesi lempinimen viimeisellä kirjaimella alkavia sanoja käyttäen, millaisessa asussa astelitte näytille. Linkitä mukaan myös musiikkikappale YouTubesta, jonka tahdissa esiinnyitte. Tuomareiden fiiliksen mukaan joko hauskin tai vakuuttavin suoritus voi voittaa! Osallistumisen yhteydessä ei tarvitse ilmoittaa luokkatasoa. Luokan tuomareina toimivat Hanne ja Melina.
Tarina: Ihmeellinen ilmestys ihanan imbesillissä itsevarmuudessaan. Kappale

KRJ tarinakilpailu 30.10.2016
Tehtävä luokkaan 2: Lyhyt kirjoitustehtävä. Hevosesi ei suostu astumaan traileriin, kun on aika lähteä kisapaikalle. Mitä sanot hevoselle lastaustilanteessa? Muodosta lause, jonka jokainen sana alkaa hevosesi kutsumanimen ensimmäisellä kirjaimella.
Tarina: Tulehan traileriin tai täytyy taittaa tammesta tukea turhien tupinoiden takomiseksi tiehensä tuollaisesta taulapäästä.
Tuomarin kommentti: "Jouhevasti onnistuttu sanomaan noinkin pitkäksi virkkeeksi."

Tehtävä luokkaan 5: Tehtävänanto: Täydennystehtävä. Hevosesi on loukkaantunut radan jälkeen! Etsit käsiisi kisapaikalla olleen päivystävän eläintohtorin ja selität hänelle tapahtuneesta. Keskustelun tekstipohja on valmiiksi kirjoitettu, mutta siinä on aukkoja! Täydennä alla annettujen aiheiden mukaisesti yksittäiset sanat tämän eläinlääkäriaiheisen kontekstin ympärille: (valmis teksti tulee tulosten yhteydessä)
a) ADJEKTIIVI
b) HEVOSEN RUUMIINOSA
c) ASIA
d) VÄRI
e) VERBI
f) ADJEKTIIVI
g) VERBI
h) VERBI
i) ADJEKTIIVI
j) ASIA
k) ADJEKTIIVI
l) NUMERO
m) ADJEKTIIVI
n) MOTTO / USEIN KÄYTTÄMÄSI SANA TAI LAUSAHDUS
Tarina:
- Hei, voisitko auttaa? Hevoseni on loukkaantunut, huomasin sen palatessamme kentältä.
- Mikä on vialla?
- Hevonen on UPEA. VUOHISESSA on PUU ja se on ihan KEKSELIÄS.
- Minä tulen ISTUMAAN. ...Jaahas, tässäkö potilas? Todellakin, siinähän näyttää olevan jotakin... katsotaanpa... vaikuttaa OMITUINEN.
- Hevonen KIUKKUAA.
- Millainen se oli suorituksen aikana?
- Minä ASKELSIN, mutta hevonen oli HERKKÄ.
- Niin varmasti. No, laitan siihen PÄITSET, jonka pitäisi helpottaa.
- Oletteko aivan varma?
- Olen aina varma, minullahan on eläinlääkärin ammattitutkinto maan HALVIMMASTA instituutista.
- Hyvä on...
- Anna sen vaikuttaa 6 minuuttia, ja hevosesi on taas KARVAINEN.
- Hienoa, kiitos!
- Ei huolta, tai kuten minulla on aina tapana sanoa: OPPIA IKÄ KAIKKI!

KRJ tarinakilpailu 25.10.2016
Tehtävä vapaavalintainen, ei ohjeita.
Tarina: Olimme Mic Tivadarin eli Vaavin kanssa ilmoittautuneet pukuluokkaan. Luokassa oli kaikilla tarkoitus pukeutua jotenkin Halloweenin kunniaksi. Olin todella satsannut tähän, olihan Vaavi yksi lempihevosistani ja sillehän kelpaa vain voitto! Ravasimme kentälle jättäen jälkeemme huutonaurua ulvovat kaverini, joiden mielestä asuni oli vähintäänkin kamala. Aloitimme suorituksen tervehdittyämme tuomareita, joista yhdellä oli kummallisesti huivi suun edessä ja näytti ihan kuin hänkin nauraisi meille! Toisillakin kareili hymy suupielissä, kun kentällä ravasi ja laukkasi hevoskokoinen otus, joka oli jotain villakoiran ja lampaan väliltä. Isot korvat lerpattivat sivuilla villisti ja toinen irtosi laukassa lentäen yleisön joukkoon tuulen mukana. Minulla oli päälläni oikea prinsessahörselöasu, josta lensi muutamia paljetteja matkalla. Päätimme esityksen tyynesti ja poistuimme paikalta käynnissä Vaavin töpöhäntä viuhahdellen. Lähes kuin tässä.
Tuomarin kommentit: Hauskan humoristista meininkiä!

Päiväkirjamerkintä 03.10.2016, hoitaja Jannica
Päätin vaihteeksi valita tarhasta hieman isomman ratsun, koska olin mennyt koko päivän pelkillä poneilla. Silmiini osui ihana puoliveriori Vaavi, joka olisi varmasti osaavana koulukonkarina erittäin hyvää vaihtelua poneihin. Ori käyttäytyi erinomaisesti tuodessani sen sisään ja sidoin sen käytävälle hoitamista varten, vaikka se olikin varmasti hyvin kiltti. Kun olin saanut Vaavin harjattua kävin hakemassa sille varusteet, onneksi kaikki oli niin hyvin merkitty ja vieraidenkin hevosten varusteet löytyivät ongelmitta. Saatuani satulan ja suitset paikoilleen laitoin kypärän päähäni ja lähdimme Vaavin kanssa kentälle. Vaavi käyttäytyi koko ratsastuksen ajan todella hienosti ja toimi joka askellajissa hienosti kaula kaarella ja täydellisessä muodossa.

Sillä oli kivan tahdikkaat askeleet, joten istuminen ison hevosen kyydissä ei tuottanut vaikeuksia paatuneellekaan poniratsastajalle. Ori oli kyllä ratsastettavuudeltaan todella mukava, enkä muistanut koskaan menneeni niin helpolla hevosella aiemmin, se todellakin toimi kuin ajatus! Laukannostot olivat ainoa asia, joiden kanssa meillä hieman takkusi alkuun, mutta se luultavasti johtui siitä, ettei ori yksinkertaisesti heti ymmärtänyt lyhyistä pohkeistani tulleita apuja, vaan tarjosi ahkerasti laukkapohkeisiini sulkutaivutusta. Lopulta pääsimme onneksi yhteisymmärrykseen ja käyttäessäni enemmän istuntaa apuna onnistuivat laukannostot toiseenkin suuntaan paremmin heti. Laukassa annoin orille hieman enemmän vapauksia ja se oli innoissaan saadessaan laukata vapaasti pitkät sivut kaulaa venyttäen. Lopeteltuani hoidin orin pois ja annoin sille iltapäiväheinät tarhaan. Ilmeisesti ratsastukseni oli ollut todella kevyttä Tierran työskentelyyn nähden, kun orihan ei ollut edes hionnut!

ulkoasu © Cery 2016 - Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli ja tämä on virtuaalihevonen. Mitään ei tapahdu oikeasti ja kaikki tieto sivuilla on keksittyä, eikä liity kuvien hevoseen millään tavalla.