Valentia RGE

Rotu	hannover	Skp säkä	tamma 167 cm
Väri	ruunikko	Genotyyppi	gg Ee Aa CC
Syntm pvm	04.03.2017	VH-tunnus	VH18-011-0060
Kasvattaja	Royal Gear	Omistaja	Miche'Le Warmbloonds / Tierra (VRL-02841)

Painotus	este, porrastetut	Koulutustaso	HeA 160cm

EV-I palkittu 31.10.2018 (34 p)

Kuvat

Historia

Eräänä päivänä eräs tallityöntekijä säntäsi luokseni puhelin kourassa erittäin innostuneena ja vaati katsomaan Royal Gearin viimeisimmät myytävät. Meillä oli ennestään RGE kasvatteja joihin olin ollut todella tyytyväinen. Valentia oli pistänyt hänen silmiinsä jo sukunsa puolesta, mutta video tamman liikkeistä ja irtohypytyksestä oli omaa luokkaansa. Ei tarvinut kauaa miettiä, kun tamma muuttikin pian meille. Alkuun tuntui, että mikä ihmeen hyppykeppi me on ostettu! Valentia oli varsana melkoisen mahdoton ja silloin täytyi vain luottaa siihen, että sieltä jostain löytyy se kultakimpale mitä suku ja videot oli ennustaneet. Myönnettäköön, että alkuun kului omistajalla monta levyä suklaata ja kuppia kahvia, kun mietittiin miten ihmeessä poukkoileva riemupallo saadaan haltuun. Apu löytyi lahjonnasta, sillä selvisi pian, että Valentia on melkoisen perso herkuille.

Luonne

Valentia oli varsana melkoinen sähikäinen! Se riekkui, hyppeli, pomppi ja touhusi koko ajan jotain. Onneksi kärsivällisyydellä, ajalla ja tuhansilla kiloilla porkkanoita se on saatu rauhoittumaan tai ainakin hillitsemään itsensä paremmin. Ilkeä Valentia ei ole, mutta se pursuaa elämää, uteliaisuutta ja vauhtia. Esimerkiksi kerran tammaa taluttaessani se huomasi tallin vieressä uudet kottikärryt, jotka kiilsivät vielä uutena ja joissa oli kirkkaan punaiset työntöaisat. Valentia unohti siinä siunaamassa minut ja nykäisi itsensä irti kipittäen suoraan kärryille. Jos en olisi ehtinyt ajoissa paikalle, olisi koko varsa ollut kärryissä, sillä etukaviot olivat jo kyydissä. Valentia ei pelkää oikeastaan mitään ja on siinä mielessä erittäin helppo tyyppi, mutta varuillaan sen kanssa saa vieläkin olla, kun ei tiedä mitä se kohta keksii. Ei ole kerta tai kaksi, kun tamma on levittänyt harjakorin nurin, kiivennyt tarhassa pyöröpaalin päälle tai avannut karsinansa oven.

Hoitaessa Valentia on kiltti, joskin hieman höselö. Se harvemmin malttaa pysyä koko aikaa paikoillaan, vaan haluaisi nähdä kaiken ja touhuta jotain samalla. Se onkin parempi sitoa kiinni, etenkin jos on kiire johonkin. Vaikka Valentia haluaa kurkkia kaikkea ja tutkia varmasti esimerkiksi takkisi taskut, se osaa hyvin katsoa missä menet ja ei vahingossakaan astu kenenkään varpaille tai litistä seinää vasten. Taluttaessa on hyvä pitää naru tuntumalla ja välillä nykäistä herätykseksi jos Valentia jää kurkkimaan liian pitkäksi aikaa jotain. Varustaminen sujuu helposti, samoin lastaaminen. Oikeastaan Valentia tykkää trailerista, pääseehän sillä aina jonnekin uuteen jännittävään seikkailuun!

Ratsastaessa tamma saattaa olla melkoinen höselö. Se innostuu helposti kaikesta ja kuumuessaan ei malttaisi kävellä lainkaan vaan ennemmin vaikka laukkaa paikallaan. Tai ainakin yrittää! Kouluradoille se on yleensä ihan liian levoton ja malttamaton, vaikka hyvinä päivinä menee kyllä HeA ratojakin mallikkaasti. Ennemmin tamma kuitenkin hyppää! Siitä se selvästi nauttii ja siellä ratsastajalla onkin töitä. Hyvänä päivänä riittää, että istut kyydissä ja katsot mistä hypätään ja jarrutat sopivasti. Huonona päivänä Valentia tohottaa niin, ettei ihan jaksaisi kuunnella ja silloin puomitkin kolisevat. Onneksi tämä ongelma on karsiutunut vanhemmiten hieman ja iän myötä tamma on jatkuvasti helpompi ratsastaa. Valentia ei yleensä lähde käsistä ja on hallittavissa hyvin, mutta vaatii ratsastajalta tarkkaavaisuutta ja hyviä vatsalihaksia!

Kilpailuissa Valentia on kuin kotonaan eikä eroa juuri huomaa maasta tai selästä käsin. Se on reipas, energinen ja utelias aina.

Sukutaulu

i. Cranleigh Lost Siberian hann 166 cm rn KTK-I, EV-I	ii. Legacy Oak hann 160 cm rt KTK-II, EV-II, ERJ-III, YLA2, Premier	iii. Londonrubin hann 166 cm rt KTK-II, ERJ-I, Premier
		iie. Calandra hann 163 cm rt KTK-III, Bronze Premium
	ie. Cranleigh Siperia hann 167 cm rn Premier	iei. VIR MVA Ch Siberian Code hann 164 cm m KTK-II, ERJ-I, YLA1, HANN I
		iee. Lonesome GER hann 171 cm trn Premier
e. Valentine Oak hann 168 cm m ERJ-I, YLA2	ei. Vino Woods hann 170 cm m KTK-II, ERJ-I	eii. Vernis hann 160 cm m ERJ-II, YLA2, HANN II
		eie. Ambre Solaire hann 160 cm rt
	ee. Joga Woods hann 168 cm rn ERJ-II	eei. Jogo hann 160 cm trn ERJ-III, YLA2, HANN II
		eee. Garden Party hann 160 cm trn

Sukuselvitys auki tästä

Ikääntyminen ja jälkeläiset

Ikääntyy satunnaisesti
1 vuotta - 01.09.2017
2 vuotta - 01.03.2018
3 vuotta - 01.09.2018
4 vuotta - 01.01.2019
5 vuotta - 01.02.2019
6 vuotta - 01.03.2019
7 vuotta - 01.06.2019
8 vuotta - 01.07.2019
9 vuotta - 01.10.2019

s. 00.00.2017 t/o. varsan nimi (i. isän nimi)

Kilpailutulokset

Este

Valentia kilpailee ERJ:n alaisissa porrastetuissa kilpailuissa. Sen ominaisuuspisteet ja tason saat tarkastettua VRL:n profiilista, johon löytyy linkki ylempää. Alla ovat tarinakilpailut ja ERJ-CUP sijoitukset.

Match show't ja näyttelyt

26.08.2019 VSN, 03/12, RCH
30.06.2019 VSN, 03/11, RCH

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

Estevalmennus 17.11.2020 valmentaja Jannica
Tänään estevalmennus aloitettiin itsenäisen raviverryttelyn jälkeen tekemällä laukassa reippaita pitkiä sivuja, joiden jälkeen tulivat pidätteet kulmassa ja huolellinen kulmiin ratsastus. Temponvaihteluja tehtiin myöskin ravissa kokorataleikkaalla ja Valentiasta alkoi kuoriutua heti alkuverryttelyn aikaan herkkä tamma, joka kuunteli todella hyvin apuja ja pidätteitä tänään! Ratsastajallakin tuntui olevan helpompaa, kun tammaan oli selkeä yhteys, eikä sillä ollut liikaa energiaa varsinaisen hyppäämisen alussa. Vähän reitti karkaili esteiden välissä aluksi tamman kiihdytellessä esteiden jälkeen. Neuvoin tekemään voltit esteiden jälkeen, josta oli hyvin apua etenkin ennen pystyesteitä hypätessä, niitä kun hevoset eivät ihan niin hyvin hahmottaneet kuin pituusesteitä. Otimme ennen välikäyntejä vielä muutaman uusinta-tyyppisen esteratkaisun, jotka menivät teiltä erinomaisesti ja tamma oli kuulolla koko tehtävän ajan, hienoa! Lopputunnin ajaksi esteet nostettiin maksimitasolle, jotta nähtiin miten ratsukko suoriutuisi oman tason tehtävistä tiukassa ratarakennelmassani. Loistavia hyppyjä tuli peräjälkeen ja kun ratsastajakin sai ajatukset pysymään hypyissä ja ennakoimaan teitä oli yhteistyötä ilo katsella!

Estevalmennus 28.06.2020 valmentaja Jannica
Tänään valmennettavina olivat konkariratsukot, mutta otimme alkutunnista kertauksia ja tekniikkaharjoittelua pienemmillä tehtävillä. Keskityimme tänäänkin sujuvaan yhteistyöhön ratsukon välillä ja erityisesti Valentian keskittymiseen sekä ratsastajan kuuntelemiseen esteiden välillä. Asettelin keskelle maneesia neljä pienehköä pystyestettä, jotka ylitettiin ravissa ensin kavaletin tapaan ja sitten nostaessani esteitä ja siirtäessäni niitä kauemmaksi toisistaan, myöskin in-and-out esteinä. Aina kavalettien ja innarin jälkeen tehtiin voltti ulospäin ympyrältä, jossa esteet sijaitsivat. Sen jälkeen jatkui ympyrällä ratsastus. Laukassa tämä vaati jo kokeneeltakin ratsukolta kunnon keskittymistä, mutta hyvin sai Tierra hallittua tammansa kieli keskellä suuta. Ulospäin kääntyvällä voltilla oli ensin hieman alkuun vaikeuksia, mutta vähitellen vastalaukan vaihto myötälaukkaan ympyrälle palatessa alkoi sujumaan. Teissä oli hieman harjoiteltavaa vielä lopputunnistakin ja annoin parhaani mukaan ohjeita suuntaamaan jo valmiiksi tien seuraavalle kierrokselle ja innarille, jolloin tammakin kuunteli ja taipui paremmin ympyrän kaarelle. Pidätteiden mennessä läpi harjoitus tuntui heti sujuvan paremmin ja tietkin alkoivat vähitellen muodostamaan jo selviä kahdeksikkoja.

Estevalmennus 15.02.2020 valmentaja Jannica
Alkuverryttelyssä sait tänään keskittyä tamman rauhoitteluun ja yhteistyön sujuvuuteen tekemällä paljon pidätteitä ja taivuttelua ympyrälle ja kolmikaariselle laitetuilla maapuomeilla. Alkuun Valentialla oli vähän tuli hännän alla, mutta vähitellen se keskittyi paremmin työskentelyyn ja lämpeni mukavasti jo joustaviin liikkeisiin alkuverryttelyn aikana. Esteillä tuli tänään muutamia pudotuksia tamman vauhdista johtuen, mutta vähitellen nekin saatiin pois huolellisin tein ja pidättein esteiden välissä. Tänään harjoiteltiin perusasioita ja parannettiin yhteistyötä koko rataa ratsastaen. Okserin ja pystyn yhdistelmillä harjoiteltiin myös tänään ratsukon kanssa hyviä lähestymisiä ja ponnistuspaikkoja, maapuomien auttaessa alkuun tamman vauhdin kanssa. Vähitellen puomit päästiin jättämään pois ratsastajan toimiessa Valentian apuna lähestymisten suhteen ja esteitäkin päästiin jo vähän korottamaan, kun perusasiat olivat hallinnassa.

Estevalmennus 31.11.2019 valmentaja Jannica
Maneesilla minua olivat jo vastassa tämän aamun oppilaat Tierra ja Valentia. Pari sai verrytellä rauhassa omaan tahtiin kootessani esteitä eri puolille maneesia. Saitte alkuun tehdä puomien avustuksella ravityöskentelyä volteilla ja kolmikaarisella, jonka jälkeen laitoin puomit pääty-ympyrälle, jossa saitte hetkisen työskennellä molempiin suuntiin. Ravissa otettiin vielä muutamia väistöjä, laukannostoja ja ravisiirtymisiä laukasta, jotta tamma olisi ollut hieman enemmän avuilla ja rauhoittunut. Siihen tarvittiin kuitenkin vielä aika monta kierrosta reipasta laukkaa maneesissa, mutta lopulta Valentia alkoi olla hyppyvireessä. Olin laittanut radalle myöskin uusia erikoisesteitä, joita Tierra oli erityisesti pyytänyt tänään mukaan. Portin ja laineen lisäksi mukana oli tietenkin kauhujen vesimatto sekä aita, joka oli maalattu kirkkaan keltaiseksi ja sivut matalempana sateenkaaren väreihin. Se näytti oikein kivalta, vaikka tamma sille pörisikin ensimmäiset kierrokset ja matkakin tyssäsi ekalla hypyllä ennen estettä. Muut erikoisesteistä eivät sen sijaan aiheuttaneet ongelmia kokeneelle parille ja aurinkoaidastakin selvittiin ylitse lopulta pienellä maanittelulla. Perustyöskentely jäi tänään vähän vähemmälle, mutta muutamia tavallisiakin tehtäviä otettiin mukaan.

Päiväkirjamerkintä "Kesäpäivän viettoa" 25.07.2019
Pitkän hellejakson jälkeen oli viimein viileämpi päivä. Aamulla oli satanut hieman eikä joka paikka pölynnyt enää niin pahasti. Minä otin Valentian ja ystäväni Niina otti alleen Rosen ja pakkasimme pienet eväät matkaan. Lähdimme matkaan iltapäivällä ja aloitimme käynnissä kohti 8,2 kilometrin päässä sijaitsevaa järveä. Hevoset olivat virkeitä ja innoissaan, joten päästyämme pieneltä polulta avoimemmalle metsätielle, annoimme niiden irrotella reippaammassa laukassa. Valentian takapuoli oli melkoisen kevyt laukassa ja välillä sain keskittyä kunnolla, että pysyin kyydissä. Rose innostui kisaamaan kaverin kanssa ja lopulta jouduimme pidättämään kunnolla tyttöjen vauhtia. Pysähdyimme puolimatkassa hetkeksi juomaan ja hevoset saivat nyhtää tuoretta ruohoa ja voikukkia, joita kasvoi keltaisena merenä niityllä. Ravailimme rauhalliseen tahtiin loppumatkan, mitä nyt pari mäkeä piti laukata reippaasti ylös. Järvellä ei ollut muita kuten tavallista, sillä se on syrjässä ja ranta on hieman jyrkkä ja kaislikkoinen. Ei kuitenkaan mikään ongelma hevosille ja kun saimme varusteet riisuttua ja vaatteidemme alta uimapuvut esille, pääsimme uimaan. Rose ei suostunut aluksi veteen ollenkaan, mutta kun Valentia oli näyttänyt aikansa mallia, sekin uskaltautui käyskentelemään vedessä. Uinnin jälkeen laitoimme hevoset laiduntamaan puiden varjoon ja söimme eväitämme rauhassa. Vietimme aukiolla pitkän tovin jutellen, syöden ja reuntoutuen. Varustimme hevoset niiden kuivuttua lämpimässä ilmassa ja lähdimme paluumatkalle. Valentiallakaan ei ollut enää virtaa siinä vaiheessa ylimääräistä ja saimme jutella naisten juttuja hevosten edetessä verkkaiseen tahtiin repien matkalla puista lehtiä ja oksia. Rose säikähti kerran pusikosta liikkeelle ampaissutta jänistä ja otti kunnon laukkaspurtin ja Niina meinasi tipahtaa kyydistä. Valentia ampaisi tietenkin matkaan myös ja minä sain viime hetkellä harjasta kiinni etten lentänyt rähmälleni maahan. Mahtui matkaan myös ravia ja laukkaa, sekä yksi villi kiitolaukkapätkä pellon yli. Tallilla riisuimme hevoset ja huuhtelimme ne läpi viileällä vedellä. Tarjoilimme niille kivennäisiä vedessä ja veimme lopulta laitumelle. Valentia tuttuun tapaan heti alkoi piehtaroida sotkien itsensä kunnon pölykerrokseen. Rose käveli suoraa päätä mehukkaimpien kukkien luo ja aloitti syömisen. Meillä Niinan kanssa riitti vielä työtä varusteiden kanssa ennen kun pääsimme virkistävään suihkuun.

Päiväkirjamerkintä "Kesäpäivän viettoa" 06.06.2019
Kesän kuuma helle oli viimein laskeutunut päällemme, kuin joku olisi pistänyt saunan vahingossa täysille ja jättänyt oven auki suihkutilaan. Otin Valentian ratsukseni suoraan laitumelta ja laitoin sille riimuun narut ohjiksi. Heitin satulaan kevyen villaviltin estämään pahimmat hikoilut ja kiipesin shortseissa kyytiin. Lähdimme kävelemään pitkin metsäpolkuja rauhassa kuunnellen lintujen laulua ja ötököiden surinaa. Valentia oli helteestä rauhoittunut ja saatoin reuntoutua itsekin. Läheisen puron virta oli lähes kokonaan kuivunut, mutta Valentia polskutteli siinä innoissaan ja hörppi vettä välillä janoonsa. Tiheämmässä metsässä oli mukavan viileää ja Valentia innoistui laukkaamaan jonkin matkaa, mutta rauhoittelin sitä, ettei helle tekisi tepposia. Tallilla harjailin tamman huolella ja annoin vettä jossa oli hieman elekrolyyttejä ja melassia mausteena. Valentia ei olisi millään halunnut lähteä viileästä tallista laitumelle, mutta tuli kuitenkin perässä ja hakeutui pian piehtaroimaan puiden alle varjoon. Jäin pitkäksi aikaa katselemaan sen puuhailua ennen kuin lähdin tallihommiin.

Estevalmennus 14.02.2019 valmentaja Jannica
Ystävänpäivän kunniaksi olin jälleen tullut valmentamaan hyvää ystävääni Tierraa. Saitte aloitella maneesiin mentyänne käynnissä ja ravissa perustehtävillä, joiden mukaan otettiin vähitellen sitten siirtymisiä ja kertailtiin viime tunnilla tehtyjä asioita. Valentia toimi tänään paljon paremmin, vaikka tuntuikin olevan innostunut maneesissa olevista esteistä. Puomitehtävät sujuivat hienosti Valentian nostellessa tarkkaavaisena jalkojaan eri korkeuksille nostettujen kavalettien kanssa, joka tarjosi teille molemmille hyvin tekemistä, etenkin kun puomit olivat toisesta päästä korotettuja ja ympyrän kaarella. Sait ottaa ympyrällä vielä kahta laukkapuomia kavalettitehtävien jälkeen, joiden tilalle nostettiin pian ristikot. Väliin tuli noin viisi laukka-askelta, välillä neljä, mikäli tamma yritti oikoa ympyrää lapa edellä sisäänpäin. Pääsääntöisesti sait sen kuitenkin hyvin pidettyä ympyrällä, kuten pitikin.

Välikäyntien jälkeen lähdettiin sitten tulemaan ennaltaopeteltua rataa, jonka olin lähettänyt valmennusryhmän kautta kaikille oppilaille tälle viikolle puhelimiin. Sait aloitella ihan este kerrallaan tulemaan, ensin sarjalle, siitä kaarevalla uralla olevalle vesimattoesteella ja lopuksi tultiin yhdeksänkymmenen asteen kulma toiselta pitkältäsivulta keskelle maneesia, jossa hypättiin pieni pysty. Tämän jälkeen vasemmalle, sarjan ulkopuolelta käännös kokorataleikkaalle, jossa oli pysty sekä kolmen laukka-askeleen päässä okseri. Tästä jatkettiin oikealle ja takaisin radan alkuun. Ensimmäinen kerta vaikeaan kaarteeseen oli vähän hapuilua, eikä askel sopinut, mutta vähitellen alkoi sujumaan, kun keksit miten parhaiten pääset ratsastamaan vaikean tien. Koska tänään oli luvassa perusharjoittelua, eikä uusintarata-tyyppistä treeniä nostettiin esteitä lopputuntia kohden teidän maksimikorkeuteenne. Tuntu sujui hyvin ja lopuksi otettiin vielä rentoutumisharjoituksia ilman jalustimia, kun Valentia sai kävellä pitkin ohjin.

Päiväkirjamerkintä "Magic Surprise!" 12.02.2019 hoitaja Jannica
Oletin Valentian olevan superkiltti ja söpö pikkuinen tamma, todellisuus oli kuitenkin jotakin muuta: tarhan perimmäisessä nurkassa seisoi pinkki sadeloimi vinkurallaan kyljellä tyytyväisen näköinen tamma ainoassa kolkassa jonne paistoi aurinko. Valentia katseli minua kiinnostuneena ja vähintään yhtä kiinnostuneesti tuijotin sitäkin. Se lähti hitaasti, mutta määrätietoisesti kävelemään portille, loimen sivu maata raahaten. "Mitäs ihmettä sie oot puuhannut täällä" naurahtaen laitoin riimun päähän ja suoristin loimen ennen sisäänmenoa, tai sen mitä siitä oli tammojen leikeissä jäljelle jäänyt. Sitten talutin neidin käytävälle ja riisuin loimen sievään pinoon penkille, siihen saisi askarrella pahoittelut omistajalle jälkeenpäin mikäli Tierraa ei näkyisi ratsastuksen aikana. Aina kyllä naisella oli jostakin tapana ilmaantua, pohdin hakiessani varustehuoneesta tamman kamoja. Kävi välillä vähän kateeksi paikan siistejä varusterivejä ja nimettyjä varusteita, meillä ne tuppasivat olemaan vähän sinnepäin, etenkin jos nuoriso oli päässyt niihin käsiksi alkeistunnin jälkeen. Onnekseni työntekijät ne tunnistivat kuitenkin suurelta osin. Niin varmasti täälläkin.

Harjailin rennosti taskujani tutkailevaa tammaa puolen tuntia, olin jälleen ihan uppoutunut ajatuksiini ja mietiskelin minne ihmeeseen sitä oli taas tullut päänsä pistettyä. Onneksi se oli harjattu nopeasti loimituksen avulla ja sain varustettua hevosen ongelmitta, vaikka se yrittikin kovasti saada paniikkilukkoja auki samaan aikaan. Siinä se ei kuitenkaan ihan onnistunut, vaan tyytyi odottamaan, että riisuin riimun pois.. ja sitten mentiin! En ehtinyt kissaa sanoa, kun Valentia oli riisunut peruuttaen riimun kaulaltaan, oikaissut pesukarsinan kautta pihalle avoimesta ovesta ja jäänyt (onneksi) pyöröpaalille syömään matkaevästä. Nappasin laarista pari leivänpalaa ja piilotin suitset taakseni lähestyen riittävän rauhallisesti tammaa, vaikka on sanomattakin selvää, että sisuksissa kyllä kuohui tällainen tempaus. Sain laitettua ihmeen helposti ohjat kaulalle ja suitset päähän, sitten lähdimme kentälle ihmettelemään, miten tämä toimisi selästäkäsin, vai oliko sielläkin jänniä tilanteita odotettavissa.

Pääsin juuri ja juuri kyytiin, kun Valentia olikin jo liike kannalla. Sain sen kuitenkin ohjattua aitaa kohti siksi aikaa, että sain jalustimet säädettyä naurettavan lyhyiksi, onneksi sentään reiät riittivät. Valentialla tuntui ainakin intoa olevan, mikä oli hyvä juttu koulutreeniä ajatellen. Estehevosen kanssa, kun ei se aina ollut ihan niin yksiselittäistä treenailla perustehtäviä, eikä niitä aina jaksanut kiinnostaa moinen kehänkierto. Valentia oli kuitenkin ihan toista maata ja teki kivasti hommia sen ajan, kun malttoi keskittyä siihen tekemiseen, eikä kaikkeen mitä kentän ympäristössä tapahtui, etenkin kun toiset innostuivat tottakai laukatessa myös intoilemaan läheisessä tarhassa. Onneksi keskittyminen oli tammalla loppua kohden parempaa, kun se oli saatu verryteltyä ja se teki ihan mallikkaasti töitä estehevoseksi myöskin sileällä, ei voinut kuin olla tyytyväinen tämän päivän panokseen.

Estevalmennus 01.02.2019 valmentaja Jannica
Valentia ja Tierra olivat jo maneesissa verryttelemässä saapuessani paikalle. En ollut kovin paljoa päässyt tammaan tutustumaan, joten aloitin mielenkiinnolla seuraten ratsukon työskentelyä itsenäisesti. Tierra työskenteli keskittyneesti, eikä tainnut ensin edes huomata läsnäoloani. Hymyilin ja tervehdin naisen nostaessa katseensa ja antaen tamman siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Saitte aloitella pienen tauon jälkeen tekemällä käynnissä ja ravissa työskentelyä puomeilla ja kavaleteilla ottaen mukaan niiden välille siirtymisiä, pysähdyksiä ja voltteja esteiden ympärille. Saitte vaihtaa suuntaa ja ottaa muutamat ravilisäykset kokorataleikkaalle molemmista suunnista, joiden jälkeen laitoin sinne puomin laukanvaihtoharjoituksia varten. Ne sujuivat vanhoilta tekijöiltä hienosti. Myös muutama matala alkuverkan este sujuivat ongelmitta ja otimme hieman jumppaakin samalla, kun sait hypätä kädet sivuilla, kovin korkeita emme kuitenkaan sillä tyylillä hypänneet, sillä Valentialla oli toisinaan kuulemma erikoisia ideoita kesken esteiden ylityksen, kun niitä ryhdyttiin nostamaan.

Esteiden noustessa lopputuntia kohden tamman vauhti alkoi kiihtymään ja sait tehdä esteiden välissä, etenkin pidemmillä etäisyyksillä kunnolla töitä ja puolipidätteitä, jotta se kuuntelisi. Kontrolliharjoituksiin sopivat hyvin sarjaesteet, joita myöskin hypättiin pitkälläsivulla tänään. Korkeudet olivat näissä tekniikkaharjoituksissa suhteellisen matalia, kuten yleensä. Valentian mielestä olisi ollut kiva esteiden välillä vähän tuijotella ulospäin, kun katsomoon oli ilmestynyt tyttöjen kanssa valkoinen koira, mutta sait sen huomion kiinnittymään hyvin työntekoon, vaikka tamma ei selkeästi ollut tänään parhaimmillaan ratsastaa.

Päiväkirjamerkintä 01.07.2018
Päätimme lähteä hellepäivän piristykseksi uittamaan varsoja. Minä otin Valentian, Tanja Dianan ja Markus halusi ehdottomasti Rosen matkaan. Uimarannalle oli hiukan kävelyä, mutta mikäs siinä varsat mukana tallustella pitkin metsäteitä lintujen laulaessa ja auringon säteillessä oksien lomitse hevosten kiiltävään karvaan. Kaikilla oli tavallista pidempi riimu tai juoksutusliina käytössä, jolloin rannassa varsat saivat enemmän liikkumatilaa ja pystyivät polskuttamaan kunnolla ottaen pikku laukkapyrähdyksiäkin. Valentia suoraan käveli veteen ja alkoi kuopia kavioillaan niin että minäkin varmasti kastuin. Diana nuuhki ensin vettä varovasti ja pari hitaan askelen jälkeen heittäytyi piehtaroimaan veteen. Rose oli sitä mieltä, että vesi oli ihan liian pelottavaa ja suostui hädin tuskin ottamaan kahtakaan askelta. Rose kuluttikin aikansa Markuksen kanssa nautiskelemalla rannan herkuista, kun Valentia ja Diana ottivat ilon irti viileästä vedestä. Kun varsat alkoivat rauhoittua, lähdimme kotimatkalle. Vierelläni kulki leppoisaan tahtiin Valeria, eikä Dianallakaan juuri ollut virtaa jäljellä. Rosen mielestä kotimatkalla olisi voitu ottaa vaikka pikku kisa tai leikkiä, mutta sekin kyllästyi pian. Kotona päästimme varsat tarhaan ja ei mennyt aikaakaan, kun kaksi väsynyttä tammavarsaa tuhisi heinikossa Rosen pitäessä vahtia.

Päiväkirjamerkintä 01.10.2017
Syksyn sateiden piiskatessa tummaa asfalttia pihalla, nautimme Valentian kanssa sisällä hieronnasta. Varsa oli pihalla tolskatessaan kaatunut ja näyttänyt hieman jäykälle pari päivää, joten pyysin Jannan hoitamaan Valentiaa. Otin varsan käytävälle ennen hierojan tuloa ja rauhoittelin sitä rentoutumaan valmiiksi ja pysymään aloillaan. Valentia tepasteli ja touhotti, mutta hiljalleen rauhoittui kun juttelin sille ja silittelin sen päätä. Janna saapui paikalle vettä valuen, osuen juuri kunnon kaatosateen hetkellä pihaan. Valentia aloitti teputtelunsa uudelleen, kun vieras ihminen saapui paikalle. Janna aloitti tutkimalla varsan perusteellisesti ja totesi, että mahdollisesti oli vain pari lihasta ottanut osumaa ja tilanne palautuisi pian kuntoon. Hän hieroi ja venytteli Valentiaa joka puolelta. Aluksi Valentia yritti pyöriä nähdäkseen mitä tapahtui, mutta hiljalleen se vaipui tyytyväiseen rauhaan ja lopussa näytti siltä, että meidän sähäkkä elohiiri lähes nukkui Jannan varmojen käsien kosketuksen alla. Lopussa talutin varsan karsinaansa ja annoin sille reilusti vettä ja heinää eteen. Kohta kun kävin kurkkaamassa Valentiaa, se nukkui karsinassa pitkin pituuttaan.

ulkoasu © Cery 2016 - Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli ja tämä on virtuaalihevonen. Mitään ei tapahdu oikeasti ja kaikki tieto sivuilla on keksittyä, eikä liity kuvien hevoseen millään tavalla.