Diana F

Rotu	suomalainen puoliverinen	Skp säkä	tamma 170 cm
Väri	mustanruunikko	Genotyyppi	gg Ee Aa CC
Syntm pvm	01.08.2017	VH-tunnus	VH18-031-0117
Kasvattaja	Faconde	Omistaja	Miche'Le Warmbloonds / Tierra (VRL-02841)
Painotus	este	Koulutustaso	HeA 150cm

EV-I palkittu 31.10.2018 (36 p)

Kuvat

 

© VRL-10356

Historia

Diana oli tarkkaan suunniteltu ja toivottu varsa. Sen emä Diamante F on ollut yksi suosikeistani Facondessa jo vuosia ja seurasin mielenkiinnolla sen uraa jo alkumetreiltä Diamanten isän vuoksi. Diana sai useita varsoja ennen kuin löysin orin, jonka kelpuutin niin hienolle tammalle ja Diana jäikin Diamanten toiseksi viimeiseksi varsaksi. Diana asui ensimmäisen vuotensa Facondessa kasvattajallaan, jonka jälkeen se muutti ensin Miche'Lesin Suomen talliin ja sieltä kesän lopulla muiden sen ikäluokan varsojen kanssa yhdessä Saksaan. Diana oli jo pikku varsana rauhallinen, terveellä tavalla utelias ja tasapainoinen. Siitä löytyy myös potkua ja vuosikkaana se karkasi pariin kertaan tarhasta hyppäämällä aidan ylitse ennen kuin korotimme aitoja. Dianasta näkee, että se on perinyt luonteensa emältään (onneksi!) ja ollut hyvissä käsissä pienenä ennen meille tuloaan.

Luonne

Diana on luonteeltaan yhteistyöhaluinen, rauhallinen ja kaikille ystävällinen. Hyvät tallitavat on opittu jo pienenä ja se on helppo käsitellä lähes kaikissa tilanteissa. Selästä käsin hieman hitaasti lämpenevä hevonen on oikein mukava ratsastettava ensimmäisen vartin ajan. Jos siis tykkää sellaisesta eteenpäin potkittavasta ja jopa hitaasta hevosesta! Sen jälkeen alkaa moottori käynnistymään ja saakin varoa hipomasta jaloillaan yhtään enempää kuin on pakko.

Tallissa Diana on itse ihanuus. Se rakastaa rapsutuksia, on kaikkien kaveri ja tekee mitä pyydetään. Joskus hieman tosin liikaakin yrittää ennakoida ihmisen aikeita. Esimerkiksi se avaa suutaan jo kun näkee suitsien lähestyvän ja yrittää napata ilmasta kuolaimen suuhunsa ja jalkoja harjatessa yrittää nostaa niitä koko ajan valmiiksi kavioiden putsaamista varten. Taluttaessa Diana kävelee lähellä, mutta pitää aina kunnioittavan välimatkan ihmiseen. Traileriin meno on toisinaan hieman jännittävää, mutta kun parin kierrosta saa kävellä ensin trailerin ympäri voi sisällekin astella herkkujen perässä. Eläinlääkärin, kengittäjän, hierojan ja muiden tapaamiset sujuu yleensä ongelmitta.

Ratsastaessa Diana on tosiaan alkuun jopa patalaiska! Joku voisi tosin sanoa, että se vain lämpenee hitaasti. Yleensä vartin jälkeen alkaa hevonen heräillä tähän päivään ja viimeistään puomien tai pikku esteen jälkeen se alkaa lämmetä. Diana on kyllä herkkä, tarkkaavainen ja kuuliainen ratsastettava, mutta alkuun tahtoo vauhti hiipua koko ajan itsestään, eikä turhaan lisäile vauhtia jos ei pyydetä. Kun Diana on lämmennyt ja pääsee vauhtiin, se onkin sitten menoa. Se ei varsinaisesti lähde käsistä helposti tai mitään, mutta kunhan on erittäin innoissaan menossa esteille. Jos sen antaa itse päättää vauhdin, Diana kaahaisi radan läpi niin lujaa kuin pääsisi. Se osaa aika hyvin varoa jalkojaan ja katsoa hyppykohdan, mutta vaatii ratsastajalta tarkkaa istuntatyöskentelyä jotta vauhdin saa pidettyä hallussa. Ohjista ei yleensä tarvitse ottaa kovasti kiinni edes pehmeillä kuolaimilla, sillä Diana vain hermostuu liiasta repimisestä.

Kilpailuissa voi lämmittelyn jättää lyhyemmäksi, sillä tilanteen jännitys ja sähköisyys saa hevosen reipastumaan jo alusta alkaen. Nuorempana se tahtoi välillä olla vähän huono keskittymään, mutta iän ja kokemuksen karttuessa Diana on oppinut rentoutumaan kilpailupaikoilla ja keskittyy paremmin ratsastajaan tai hoitajaan. Kilpailumatkat sujuvat sen kanssa yleensä oikein rennosti.

Sukutaulu

i. Ch Bellfire F fwb 166 cm trn KTK-II, ERJ-II, YLA2	ii. Crocodilehunter fwb 169 cm m KTK-II, ERJ-I, YLA2, SPL-II	iii. Habberdashed (evm) fwb 181 cm rn
		iie. Death by Insomnia (evm) swb 170 cm rn
	ie. Never Boder fwb 158 cm prn ERJ-I, YLA2	iei. Sean Paul Z (evm) fwb 161 cm prn
		iee. Never Say Never (evm) fwb 158 cm prn
e. Diamante F fwb 171 cm km KTK-III, ERJ-I	ei. VIR MVA Ch Crixus hann 174 cm m KTK-I, ERJ-I, YLA1	eii. Lux Noctis (evm) hann 170 cm m
		eie. Amaranthine (evm) hann 164 cm prt
	ee. Rio Regalia old 169 cm rn ERL-III, ERJ-II, YLA2	eei. Made My Luke (evm) old 160 cm km
		eee. Turtle Dove (evm) old 165 cm km

 

Ikääntyminen ja jälkeläiset

Ikääntyy satunnaisesti 1 vuotta - 10.08.2017 2 vuotta - 10.04.2018 3 vuotta - 01.06.2018 4 vuotta - 08.11.2018 5 vuotta - 01.01.2019 6 vuotta - 01.02.2019

Ei vielä jalostuskäytössä.

Kilpailutulokset

Diana kilpailee ERJ:n alaisissa porrastetuissa kilpailuissa. Sen ominaisuuspisteet ja tason saat tarkastettua VRL:n profiilista, johon löytyy linkki ylempää. Alla ovat tarinakilpailut ja ERJ-CUP sijoitukset. 31.07.2017 KRJ, 06/135, GP, KRJ-Cup

Match show't ja näyttelyt 26.08.2019 VSN, 03/12, RCH

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät

20.07.2020, hoitaja Jannica
Ratsastin heti aamutallin jälkeen Dianan, joka hieman ihmetteli kummallista aikaa, vaikka oli varmasti tottunut kiireisen omistajan kanssa kaikenlaisiin ratsastusaikoihin. Ei tamma kuitenkaan pahaksi pistänyt ilmestyessäni sen karsinaan kahdeksan maissa. Harjasin tamman ja laitoin sille suojat jalkaan, sitten satuloin ja suitsin hevosen. Suuntasimme kentälle, koska oli kaunis aurinkoinen aamu eikä kovin kylmäkään, ainakaan Suomen talviin tottuneelle.. Kiristin vyön ja nousin jakkaralta selkään. Aloittelimme alkukäyntien jälkeen tehden perustehtäviä käynnissä ja ravissa. Diana vaikutti hyvinkin rauhalliselta, ehkä se mietti mitä me kentällä teimme. Tierra oli sanonut kentällä olemisen olevan sillekin hyvää vaihtelua, kun itse vilukissana ratsasti melkein aina maneesissa. Teimme muutamia laukkaympyröitä, joiden jälkeen otin vielä kevyessä istunnassa muutaman laukkakierroksen molemmissa kierroksissa. Laukkaamisesta innostunut Diana ei meinanut lainkaan hidastaa raviin, mutta kovemmat pidätteet saivat tamman malttamaan mielensä. Hassu tamma, naurahdin kun sain sen viimein pidätettyä käyntiin asti. Otimme käynnissä vielä muutamia väistöjä ja avotaivutuksia pitkillä sivuilla, joiden jälkeen se sai venyttää kaulaa ja selkäänsä tarjotessani pitkää ohjaa.

Päiväkirjamerkintä 06.01.2020, hoitaja Jannica
Keskiviikkona saapuessani tallille oli perinteinen talvikeli alkanut ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Diana oli puettu ihanaan kirkkaanpunaiseen sadeloimeen, joten erotin sen laitumelta ongelmitta, onneksi sillä tammat olivat aivan samannäköisiä! Päästyämme talliin saakka olimme molemmat aivan uitettuja. Onneksi minulla oli repussa varavaatetta mukana ja Diana sai kuivatella hetkisen karsinassa syöden päiväheiniään, pahoittelin tallityöntekijälle etten ollut tiennyt hevosten syövän kolmelta, mutta hän vakuutti ettei se haittaisi, liikutus menisi aina edelle ja kilpahevoset olivat tottuneet tietenkin rutiinimuutoksiin. Minulla ei kuitenkaan ollut kiire, joten annoin tamman rauhassa syödä ruoka-annoksensa. Tarkoituksena oli muutenkin tänään vain hieman puuhastella Dianan kanssa maneesissa ja antaa sen juoksennella hetkisen vapaana, mikäli energiaa riitti edellisten päivien ratsastuksen jälkeen. Tierran mielestä ajatus oli hyvä, mutta hän muistutti suojien pukemisesta, tamma saattoi joskus pukitella vapaana juostessaan. Heinien jämät olivat vielä jäljellä, kun astuin Dianan karsinaan harjapakki kädessäni. Se ei edes viitsinyt vilkaista minuun, tunnisti jo äänestä kuka tulija oli. Sanoin harjaavani neidin pikaisesti, eikä se tehnyt elettäkään siirtyäkseen mihinkään, joten vedin oven kiinni ja harjasin tamman vapaana sen syödessä loppuja heiniään. Otettuani kaviot pujotin kapsonin päähän ja napsautin liinan lukon kiinni.

Ai niin ne suojat! Onneksi muistin ovessa riippuvat suojat viime hetkellä ja puin ne tottuneesti jalkaan. Sen jälkeen suuntasimme maneesiin. En huomannut ottaa raippaa mukaan, mutta todennäköisesti ei Diana sitä tarvitsisikaan.. Annoin tamman kävellä liinassa ensin muutamia kierroksia ennen kuin pyysin sitä raviin ja lopulta viitisen kierrosta mentyään, laukkaan. Se kuunteli mainiosti ääniapuja, miten hieno tamma, kehuin pyytäessäni Dianaa ympyrän keskelle suunnanvaihtoa varten. Tottuneesti tamma lähti jolkottelemaan toiseen suuntaan. Kun alkuverryttelyt oli suoritettu irroitin liinan ja patistin Dianan kauemmas. Ei sitä juurikaan kiinnostanut juosta, mutta kuuliaisesti tamma siirtyi kauemmas ravailemaan muutaman kierroksen ympärilläni. Naurahtaen lähdin kävelemään uraa pitkin seuratakseni uteliaasti lähtikö tamma perääni. Se katsoi perääni hölmistyneenä, mihin se nyt menee? Tämä leikki ei ollutkaan tammalle tuttu, joten palasin sen luo ja menin muutaman askeleen kauemmas peruuttaen ja kaivoin taskustani porkkananpalan. Ojensin porkkanaa Dianaa kohti, joka otti reippaasti pari askelta saadakseen herkkupalan. Toistin saman mennen muutaman askeleen kauemmaksi. Jälleen tamma seurasi porkkanaa, fiksu kun oli.. Annoin viimeisen palan ja taputin tammaa kehuen kaulalle samalla kun napsautin liinan kiinni. Kävelimme vielä hieman maneesissa eri puolilla ja lähdimme sitten kohti tallia.

Päiväkirjamerkintä 05.02.2020, hoitaja Jannica
Dianan kanssa jatkuivat seuraavana päivänä treenit, kun oli sovittu Tierran kanssa eilisen ratsastuksen jälkeen, että voisin ottaa tamman tämän viikon treenit omiin käsiini, Tierralla riitti nimittäin tarpeeksi tekemistä, että sai kaiken pysymään tällä viikolla omissa hyppysissään. Alkuverryttelyn jälkeen nostin laukan, vähän oli jo helpompi istua kuin eilen, mutta tämänkokoisen hevosen askellajit vaativat kieltämättä kokoiseltani PALJON harjoittelukertoja! Onneksi kukaan ei ollut näkemässä perunasäkkiä esteratsun satulassa.. Alkuverryttelyn jälkeen tulin alas ja kokosin maneesin päätyyn muutaman pienen verryttelyesteen. Nostin muutaman raviympyrän jälkeen laukan ja ohjasin Dianan ensimmäiselle esteelle. Tamman korvat nousivat pystyyn, mitäs tuolla onkaan! Hypyt pienillä kavaleteilla menivät hienosti kokeneelta parilta, joten päätin hieman käydä nostamassa esteitä. Dianan mielestä hypyt olivat ilmeisesti tervetullutta vaihtelua edellispäivän kouluratsastukselle. Loppuravien jälkeen tulin alas selästä ja veimme loppukäynneiksi tamman kanssa estetarvikkeet takaisin paikoilleen. Nostin jalustimet ylös ja Diana seurasi uteliaana puuhiani ohjien pituudelta, ihan viereen se ei hennonnut tulla. Talutin neidin talliin ja riisuin varusteita työntekijän pyyhältäessä ohitseni kuin pyörremyrsky. Pikaisten esittelyjen jälkeen hän oli jo kadonnut näkyvistä Dianan katsoessa kummissaan naisen perään. Diana ei ollut hikinen, joten se pääsi tarhaansa sopivasti päiväheinille harjattuani sen perusteellisesti. Tamman karsina oli vielä siivoamatta, joten päätin siivota sen kiitokseksi ratsastuksesta, kun ei ollut kiirekään mihinkään. Nautin omalla tavallani tallitöistä, kunhan niitä ei tarvinnut joka aamu herätä tekemään..

Päiväkirjamerkintä 04.02.2020, hoitaja Jannica
Saapuessani tervehdyskäynnille ystäväni Tierran luokse Miche'Le Warmbloondsiin oli naisella jo aikataulu aivan pielessä! Hän oli nukkunut pommiin ja tuskaili päivän aikataulujen kanssa säntäillen ympäri toimistoa itsekseen puhisten. Meni tovi, ennen kuin sain naisen huomion kohdistettua itseeni. Tarjouduin kohteliaasti ratsastamaan, mikäli hän tarvitsisi tänään treenausseuraa tai apua. Tierra kertoi minun tulleen kreivin aikaan, sillä tallityöntekijällä eivät riittäisi kädet ja jalatkaan kaikkien hevosten liikuttamiseen, keitä tänään listalla oli. Hän kuitenkin hieman epäili taitojani ilmeisesti isompien hevosten kanssa, niillä kun ei juuri näin pienet kansalaiset ratsastaneet ja niinpä sain "haasteekseni" superkiltin puoliverisen tamman Dianan. Hain tamman tarhasta naisen viitatessa siihen suuntaan mistä sen löytäisi ja harjasin neidin hyvin. Irtokarvaa lähti jo melkoisesti, joten jouduin kaupanpäällisiksi lakaisemaan käytävän niistä lopetettuani kauneustuokion. Satuloin Dianan ja hain kypäräni laukusta. Vielä suitset päähän ja sitten oltiinkin jo matkalla maneesiin. Talutin tamman kaartoon, laskin jalustimet alas ja kiristin vyön. Sitten hyppäsin kyytiin ja säädin jalustimet, juuri ja juuri riittivät reiät hihnoissa. Ohjasin Dianan kävelemään uralle pitkin ohjin, koska maneesissa ei ollut muita, tallityöntekijä oli kaiketi maastossa. Diana oli ratsastaessa oikea unelma, kulki heti oikeinpäin ja teki pyöreät voltit. Teimme ravissa perusjuttuja tamman ollessa hyvin kuolaimella. Laukassa totuttelin hetkisen isoon askeleeseen ympyrällä, kunnes rohkenin hyödyntää koko maneesin mittaa. Lopettelin ratsastuksen reilun puolen tunnin jälkeen, sillä olimme sopineet vain läpiratsastuksesta tänään. Huomenna voisin kokeilla pikkuisen kavaletteja ja pieniä hyppyjä tamman kanssa, jos vain omistaja antaisi luvan, tuumin taluttaessani Dianan kohti tallia.

Estevalmennus 05.10.2019
Ratsukko oli lämmittelemässä, kun pääsin kentälle. Diana oli hieman laiskan oloinen ja yritimme saada siihen säpäkkyyttä ottamalla laukan noston joka nurkasta ja pitkillä sivuilla parin tötterön väliin lisäys. Alkuun Diana ei meinannut millään nostaa laukkaa ja yritti hidastaa raviin ennen aikojaan, mutta lämpeni hiljalleen. Laitoin parin menemään ensin ravipuomeja kaarevalla uralla kahdeksikon toisella puolella ja toisella puolen laukkapuomit. Keskellä kahdeksikkoa temmon lisäys. Hiljalleen tamma alkoi herätä ja innostua. Teemana tänään oli sarjat, sillä niissä on ollut hevosen kanssa ongelmia. Sarjan ensimmäisen osan yli Diana menee hyvin, mutta toisen ja kolmannen kanssa on ongelmia sillä hyvä tahti tahtoo aina hidastua niiden välissä. Käskin ratsukon ensin polven korkuisia sarjoja ja keskittymään pitämään tamma pohkeen edessä ja auttamaan heti esteen jälkeen raipan merkillä jos on tarve. Kun ne sujui hyvin, esteitä nostettiin ensin 80 senttimetriin ja sitten 100 senttimetriin. Diana meinasi jatkaa totuttua tapaa ja jopa kieltää viimeisen osan, kun alkoi epävarmaksi. Jossain vaiheessa huomasin, että ratsastaja hieman puristi vastaan reisillä väleissä ja kun ratsastaja rentoutti jalat ja antoi tammalle tilaa liikkua, tilanne hieman helpotti. Lopulta myös yksinkertainen reipas komennus, kun hiemankin tahti hiipui, auttoi se asiaan. Lopulta kun tamma sai pari kertaa sarjat hienosti läpi, annoin ohjeet loppuverryttelyyn. Tamma sai venyttää itseään ja ravailla rauhassa rentona.

Päiväkirjamerkintä 08.09.2018
Oli hieman erilainen päivä varsojen kanssa, sillä tänään vietimme erään ystäväni polttareita. Koska tiesin, että hän oli hevosihmisiä myös, otimme tallin varsat ja tehtävä oli koristella varsa mahdollisimman hullusti! Samalla piti pitää tilanne varsalle mukavana ja totuttaa sitä uusiin asioihin rauhallisesti. Diana otti kaiken touhun rauhallisesti ja uteliaana vain seuraili, että mitä ihmettä aikuiset touhusivat. Se nuuhki varovasti ympärillä pyöriviä naisia ja nautiskeli rapsutuksista, joita sille riitti koko ajan myös. Koristelun jälkeen varsat talutettiin pihalle ja tallin työntekijät päättivät voittajan. Dianalla oli harjassa niin paljon kukkia kuin saimme pysymään, myrkyttömillä maaleilla piirretty köynnöksiä jalkoihin ja kukkia sinne tänne. Sille tehtiin myös iso seppele ja häntään tuli kukkia letin tapaisen sekaan. Tarkoitus oli tehdä myös kaulaan iso seppele, mutta Diana repi siitä suihinsa aina palasia, joten siitä jouduttiin luopumaan. Voittajaksi valikoitui toisen varsan joukkue, mutta hauskaa meillä oli yhtä kaikki. Varsat huuhdeltiin maaleista ja ne päästettiin laitumelle loppupäiväksi muun ohjelman jatkuessa tallin ympäristössä.

Päiväkirjamerkintä 01.07.2018
Päätimme lähteä hellepäivän piristykseksi uittamaan varsoja. Minä otin Valentian, Tanja Dianan ja Markus halusi ehdottomasti Rosen matkaan. Uimarannalle oli hiukan kävelyä, mutta mikäs siinä varsat mukana tallustella pitkin metsäteitä lintujen laulaessa ja auringon säteillessä oksien lomitse hevosten kiiltävään karvaan. Kaikilla oli tavallista pidempi riimu tai juoksutusliina käytössä, jolloin rannassa varsat saivat enemmän liikkumatilaa ja pystyivät polskuttamaan kunnolla ottaen pikku laukkapyrähdyksiäkin. Valentia suoraan käveli veteen ja alkoi kuopia kavioillaan niin että minäkin varmasti kastuin. Diana nuuhki ensin vettä varovasti ja pari hitaan askelen jälkeen heittäytyi piehtaroimaan veteen. Rose oli sitä mieltä, että vesi oli ihan liian pelottavaa ja suostui hädin tuskin ottamaan kahtakaan askelta. Rose kuluttikin aikansa Markuksen kanssa nautiskelemalla rannan herkuista, kun Valentia ja Diana ottivat ilon irti viileästä vedestä. Kun varsat alkoivat rauhoittua, lähdimme kotimatkalle. Vierelläni kulki leppoisaan tahtiin Valeria, eikä Dianallakaan juuri ollut virtaa jäljellä. Rosen mielestä kotimatkalla olisi voitu ottaa vaikka pikku kisa tai leikkiä, mutta sekin kyllästyi pian. Kotona päästimme varsat tarhaan ja ei mennyt aikaakaan, kun kaksi väsynyttä tammavarsaa tuhisi heinikossa Rosen pitäessä vahtia.

ulkoasu © Cery 2016 - Huomaathan, että kyseessä on virtuaalitalli ja tämä on virtuaalihevonen. Mitään ei tapahdu oikeasti ja kaikki tieto sivuilla on keksittyä, eikä liity kuvien hevoseen millään tavalla.